Keskisuuret kaupungit ottivat vastuun paikallisliikenteen kehittämisestä ja kilpailuttamisesta uuden joukkoliikennelain myötä vuodesta 2014 alkaen. Aikaisemmin tällainen malli oli käytössä vain suurilla kaupunkiseuduilla Helsingissä, Tamperella ja Turussa, joissa kaikissa kaupungeilla on pitkä perinne ja osaaminen joukkoliikennettä edistävästä suunnittelusta.
Ennen uutta lakia kaupungit olivat olleet vain lupaviranomaisia, jotka myönsivät vuosikymmeniä liikennettä ajaneille yrityksille liikenneluvat. Vanhassa mallissa kaupungeilla ei ollut tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta siihen, millainen tuote kaupunkilaisia palveleva joukkoliikenne on.
Uuden lain myötä monet keskisuuret kaupungit ovat ottaneet paikallisliikenteen kehittämisen aktiivisesti vastuulleen. Liikennettä on brändätty ja vahvistettu esimerkiksi Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja Oulussa. Myös monilla pienemmillä kaupunkiseuduilla on ollut hyvä kehittämisen ote, esimerkkeinä vaikka Lappeenrannan Jouko-liikenne tai Joensuun Jojo.
Monet kaupunkiseudut ovat nähneet joukkoliikenteen edellytyksistä huolehtimisen osana kaupungin elinvoimaa ja kilpailua uusista asukkaista. Tämä on tarkoittanut ei pelkästään bussiliikennöinnin laadusta huolehtimista kilpailuttamisen kautta, vaan erityisesti kaupunkien itsensä aktiivisuutta ja ammattitaitoisuutta linjaston, mainonnan, informaation ja infran, kuten pysäkkien ja terminaalien kehittämisessä.
 |
| Paljon puhuva kuva laajasta rempallaan olosta. Pankalammen terveyskeskus on lopettanut toimintansa viime vuosikymmenellä, linjaa 4 ei enää ole, eikä tästä enää ajeta Lehmuskylään. Silti vuonna 2025 luvataan keskeisellä pysäkillä kyytiä terveyskeskukselle ja Lehmuskylään. Pysäkkiä käyttävää linjaa 7 ei mainita, mutta katoksesta löytyy myös aikataulu linjalle 5, joka ei kulje tätä reittiä. Eipä se haittaa? |
Miten Mikkeli on toiminut?
Tällä sivustolla käydään läpi Mikkelin bussi-infran ja informaation tasoa vuonna 2025, vuosikymmen kaupungeille avaimet käsiin antaneen lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen.
Valitettavan monet yksityiskohdat kielivät, että Mikkeli ei ole ymmärtänyt uuden lain tuomia mahdollisuuksia ja tosiasiallisesti myös monelta osin laiminlyönyt infon ja infran kehittämisen. Kyse ei ole niinkään rahasta, vaan asenteesta, jota vaikuttaa puuttuvan.
Kannustankin kuntavaaleissa 2025 ehdolla olevia ja kaikkia Mikkeliä tärkeänä pitäviä vaatimaan kaupunkiaan ottamaan avaimet käteen ja tuomaan joukkoliikenteen olosuhteet sellaiselle tasolle, että se voi parhaalla tavalla tukea kaupungin tulevaisuutta.
Mikkeliläiset ja ehdokkaat, emmekö hienossa kaupungissamme pystyisi parempaan?
Eipä se haittaa, kaikkihan tietää, mitäpä tässä?
Kokonaiskuva on, että Mikkelissä on silmiinpistävän paljon huonosti hoidettua joukkoliikenneinfraa. Vanhentuneita paikallisliikenteen informaatioita katukuvassa, ristiriitaisia tietoja ja erilaisia kesken jääneitä toteutuksia. Herää ihmetys, eikö tämä moninainen virheiden ja kömpelyyksien kokoelma ole koskaan pistänyt kenenkään silmiin. Vai onko infraa edes tarkistettu tämän vuosikymmenen aikana? Eikö tällainen läpikäynti pitäisi olla jokavuotinen rutiini?
Miten ketään ei häiritse esimerkiksi, että vuosia sitten poistuneet linjatunnukset 1A ja 1B ovat näyttävästi ja isoin kirjaimin yhä esillä keskeisillä pysäkeillä? Tai eikö herätä mitään ihmetystä, että linjan 4L paljon käytetyillä pysäkeillä kerrotaan bussien menevän Pankalammen ”terveyskeskukselle”, joka on lopettanut toimintansa viime vuosikymmenellä ja rakennuskin on purettu vuosia sitten?
Eikö kenenkään mielestä ole ollut outoa ja korjausta vaativaa, että kun bussi on juuri lähtenyt Hallitustorilta, sen sinänsä hyvin toimivissa sisänäytöissä kerrotaan linjan määränpääksi Hallitustori? Eikö ihmetytä, miksi torilla on vuodesta toiseen pimeät aikataulunäytöt tai miksi torin pysäkkien numerointi on ristiriidassa reittioppaan kanssa?
Ja kun Mikkelin linjaston numerointi poikkeaa joukkoliikenteen yleisestä logiikasta, eikö silloin infran ja informaation pitäisi erityisesti tukea linjaston ymmärrettävyyttä? Nyt kaikki rempallaan olo tukee sekavuuden voimistumista entisestään.
Bussiliikennettä ei ole brändätty mitenkään
Monet keskisuuret kaupungit ovat uuden joukkoliikennelain ja vastuun laajenemisen myötä ottaneet paikallisliikenteen osaksi kaupunkikuvaa brändäämällä liikenteen. Se on tarkoittanut mukavalta kuulostavan markkinointinimen käyttöönottoa, joissakin kaupungeissa myös koko bussien ulkoasua.
Mikkeli poikkeaa joukosta: se ei ole brändännyt paikallisliikennettä mitenkään. Ei ole olemassa mitään Mikkelin paikallisliikenteen logoa tai nimeä. Ei ole iskevästi nimettyjä nettisivuja, ainoastaan kaupungin sivujen alla oleva, useita kauttaviivoja ja sanoja sisältävä rimpsu, jonka takaa löytyy vaisu lista linjojen pdf-aikatauluista, kuin pienissä kunnissa ikään.
Kuvaavaa on, että yhtä lailla Mikkelin tuotteena oleva Mikke-katujuna on brändätty, sillä on oma nettisivu, someprofiili ja linjakartta. Joukkoliikenteellä ei.
Kun brändiä ei ole, ei ole myöskään mitään operoinnin sopimuskausien yli vievää yhtenäistä tarinaa, vaan linjoja ajetaan kulloistenkin liikennöitsijöiden nimissä, aivan kuin elettäisiin entisissä, liikennelupakauden olosuhteissa. Tämä antaa epäselvän kuvan vastuunjaosta, ja tavallaan sysää taakan liikennöitsijöille. Usein kuuleekin bussiliikenteen käyttäjien olettavan, että liikennöitsijä on vastuussa jos jonkinlaisista asioista, jotka uuden lain myötä kuuluvat tosiasiassa liikenteen tilaajalle, eli Mikkelin kaupungille. Esimerkiksi aikataulut, lipputaksat tai tiedottaminen.
Kyse ei ole juurikaan rahasta. Esimerkiksi yksinkertainen, bussien keulaan teipattu iso M-logo tai someprofiili ei maksaisi juuri mitään, mutta olisi jo merkittävä parannus ja viestisi siitä, että tämä on nimenomaan Mikkelin tuote. Miksi ei ole yhtään mitään?
Vuoroja ei voi lisätä ilman kehitystyötä ja sen tuomia lisätuloja
Monet Mikkelin joukkoliikenteen käyttäjät ovat toivoneet lisää vuoroja varsinkin viikonlopun liikenteeseen. Mitään lisäyksiä ei voi tehdä niin kauan, kun liikennettä ei kehitetä, brändätä ja markkinoida niin, että tulot saadaan kasvuun, ja näillä tuloilla sitten voidaan parantaa tuotetta. Näin on tehty niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikenteestä on tullut menestys vuoden 2014 järjestämismuutoksen jälkeen.
Mikkelissäkin on voitu esitellä matkustajamäärien kasvua sen jälkeen, kun koululaisille annettiin rajaton matkustusoikeus busseissa. On ihan mukava juttu, että lapset pääsevät liikkumaan joukkoliikenteellä, mutta se ei tuo senttiäkään rahaa, jolla voidaan kehittää tuotetta entistä paremmaksi. Mikkelissä on pula lipputuloja tuottavista maksavista matkustajista, ja nykyisellä uneliaisuudella niitä ei saada lisää.