Keskisuuret kaupungit ottivat vastuun
paikallisliikenteen kehittämisestä ja kilpailuttamisesta uuden
joukkoliikennelain myötä vuodesta 2014 alkaen. Aikaisemmin
tällainen malli oli käytössä vain suurilla kaupunkiseuduilla
Helsingissä, Tamperella ja Turussa, joissa kaikissa kaupungeilla on
pitkä perinne ja osaaminen joukkoliikennettä edistävästä
suunnittelusta.
Ennen uutta lakia kaupungit olivat
olleet vain lupaviranomaisia, jotka myönsivät vuosikymmeniä
liikennettä ajaneille yrityksille liikenneluvat. Vanhassa mallissa
kaupungeilla ei ollut tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta siihen,
millainen tuote kaupunkilaisia palveleva joukkoliikenne on.
Uuden lain myötä monet keskisuuret
kaupungit ovat ottaneet paikallisliikenteen kehittämisen
aktiivisesti vastuulleen. Liikennettä on brändätty ja
vahvistettu esimerkiksi Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja
Oulussa. Myös monilla pienemmillä kaupunkiseuduilla on ollut hyvä
kehittämisen ote, esimerkkeinä vaikka Lappeenrannan Jouko-liikenne
tai Joensuun Jojo.
Monet kaupunkiseudut ovat nähneet
joukkoliikenteen edellytyksistä huolehtimisen osana kaupungin
elinvoimaa ja kilpailua uusista asukkaista. Tämä on
tarkoittanut ei pelkästään bussiliikennöinnin laadusta
huolehtimista kilpailuttamisen kautta, vaan erityisesti kaupunkien
itsensä aktiivisuutta ja ammattitaitoisuutta linjaston,
mainonnan, informaation ja infran, kuten pysäkkien ja terminaalien
kehittämisessä.
 |
Paljon puhuva kuva laajasta rempallaan olosta. Pankalammen terveyskeskus on lopettanut toimintansa viime vuosikymmenellä, linjaa 4 ei enää ole, eikä tästä enää ajeta Lehmuskylään. Silti vuonna 2025 luvataan keskeisellä pysäkillä kyytiä terveyskeskukselle ja Lehmuskylään. Pysäkkiä käyttävää linjaa 7 ei mainita, mutta katoksesta löytyy myös aikataulu linjalle 5, joka ei kulje tätä reittiä. Eipä se haittaa?
|
Miten Mikkeli on toiminut?
Tällä sivustolla käydään läpi
Mikkelin bussi-infran ja informaation tasoa vuonna 2025, vuosikymmen
kaupungeille avaimet käsiin antaneen lakiuudistuksen voimaantulon
jälkeen.
Valitettavan monet yksityiskohdat
kielivät, että Mikkeli ei ole ymmärtänyt uuden lain tuomia
mahdollisuuksia ja tosiasiallisesti myös monelta osin laiminlyönyt
infon ja infran kehittämisen. Kyse ei ole niinkään rahasta, vaan
asenteesta, jota vaikuttaa puuttuvan.
Kannustankin kuntavaaleissa 2025
ehdolla olevia ja kaikkia Mikkeliä tärkeänä pitäviä vaatimaan
kaupunkiaan ottamaan avaimet käteen ja tuomaan joukkoliikenteen
olosuhteet sellaiselle tasolle, että se voi parhaalla tavalla
tukea kaupungin tulevaisuutta.
Mikkeliläiset ja ehdokkaat, emmekö
hienossa kaupungissamme pystyisi parempaan?
Eipä se haittaa, kaikkihan tietää,
mitäpä tässä?
Kokonaiskuva on, että Mikkelissä on
silmiinpistävän paljon huonosti hoidettua joukkoliikenneinfraa.
Vanhentuneita paikallisliikenteen informaatioita katukuvassa,
ristiriitaisia tietoja ja erilaisia kesken jääneitä toteutuksia.
Herää ihmetys, eikö tämä moninainen virheiden ja
kömpelyyksien kokoelma ole koskaan pistänyt kenenkään silmiin.
Vai onko infraa edes tarkistettu tämän vuosikymmenen aikana? Eikö
tällainen läpikäynti pitäisi olla jokavuotinen rutiini?
Miten ketään ei häiritse
esimerkiksi, että vuosia sitten poistuneet linjatunnukset 1A ja 1B
ovat näyttävästi ja isoin kirjaimin yhä esillä keskeisillä
pysäkeillä? Tai eikö herätä mitään ihmetystä, että linjan 4L
paljon käytetyillä pysäkeillä kerrotaan bussien menevän
Pankalammen ”terveyskeskukselle”, joka on lopettanut toimintansa
viime vuosikymmenellä ja rakennuskin on purettu vuosia sitten?
Eikö kenenkään mielestä ole ollut
outoa ja korjausta vaativaa, että kun bussi on juuri lähtenyt
Hallitustorilta, sen sinänsä hyvin toimivissa sisänäytöissä
kerrotaan linjan määränpääksi Hallitustori? Eikö ihmetytä,
miksi torilla on vuodesta toiseen pimeät aikataulunäytöt tai miksi
torin pysäkkien numerointi on ristiriidassa reittioppaan kanssa?
Ja kun Mikkelin linjaston numerointi
poikkeaa joukkoliikenteen yleisestä logiikasta, eikö silloin infran
ja informaation pitäisi erityisesti tukea linjaston
ymmärrettävyyttä? Nyt kaikki rempallaan olo tukee sekavuuden
voimistumista entisestään.
Bussiliikennettä ei ole brändätty
mitenkään
Monet keskisuuret kaupungit ovat uuden
joukkoliikennelain ja vastuun laajenemisen myötä ottaneet
paikallisliikenteen osaksi kaupunkikuvaa brändäämällä
liikenteen. Se on tarkoittanut mukavalta kuulostavan
markkinointinimen käyttöönottoa, joissakin kaupungeissa myös koko
bussien ulkoasua.
Mikkeli poikkeaa joukosta: se ei ole
brändännyt paikallisliikennettä mitenkään. Ei ole olemassa
mitään Mikkelin paikallisliikenteen logoa tai nimeä. Ei ole
iskevästi nimettyjä nettisivuja, ainoastaan kaupungin sivujen alla
oleva, useita kauttaviivoja ja sanoja sisältävä rimpsu, jonka
takaa löytyy vaisu lista linjojen pdf-aikatauluista, kuin pienissä
kunnissa ikään.
Kuvaavaa on, että yhtä lailla Mikkelin tuotteena oleva Mikke-katujuna on brändätty, sillä on oma nettisivu, someprofiili ja linjakartta. Joukkoliikenteellä ei.
Kun brändiä ei ole, ei ole myöskään
mitään operoinnin sopimuskausien yli vievää yhtenäistä tarinaa,
vaan linjoja ajetaan kulloistenkin liikennöitsijöiden nimissä,
aivan kuin elettäisiin entisissä, liikennelupakauden olosuhteissa.
Tämä antaa epäselvän kuvan vastuunjaosta, ja tavallaan
sysää taakan liikennöitsijöille. Usein kuuleekin bussiliikenteen
käyttäjien olettavan, että liikennöitsijä on vastuussa jos
jonkinlaisista asioista, jotka uuden lain myötä kuuluvat
tosiasiassa liikenteen tilaajalle, eli Mikkelin kaupungille.
Esimerkiksi aikataulut, lipputaksat tai tiedottaminen.
Kyse ei ole juurikaan rahasta.
Esimerkiksi yksinkertainen, bussien keulaan teipattu iso M-logo tai someprofiili ei
maksaisi juuri mitään, mutta olisi jo merkittävä parannus ja
viestisi siitä, että tämä on nimenomaan Mikkelin tuote. Miksi ei
ole yhtään mitään?
Vuoroja ei voi lisätä ilman kehitystyötä ja sen tuomia lisätuloja
Monet Mikkelin joukkoliikenteen käyttäjät
ovat toivoneet lisää vuoroja varsinkin viikonlopun liikenteeseen.
Mitään lisäyksiä ei voi tehdä niin kauan, kun liikennettä ei
kehitetä, brändätä ja markkinoida niin, että tulot saadaan
kasvuun, ja näillä tuloilla sitten voidaan parantaa tuotetta.
Näin on tehty niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikenteestä on
tullut menestys vuoden 2014 järjestämismuutoksen jälkeen.
Mikkelissäkin on voitu esitellä
matkustajamäärien kasvua sen jälkeen, kun koululaisille annettiin
rajaton matkustusoikeus busseissa. On ihan mukava juttu, että lapset
pääsevät liikkumaan joukkoliikenteellä, mutta se ei tuo
senttiäkään rahaa, jolla voidaan kehittää tuotetta entistä
paremmaksi. Mikkelissä on pula lipputuloja tuottavista maksavista
matkustajista, ja nykyisellä uneliaisuudella niitä ei saada lisää.